Turkish Classic – uniikki jokapaikanhöylä

Tutustuin Turkishin symbaaleihin joskus vuonna 2008, kun astelin sisään silloiseen Kolmannella linjalla sijaitsevaan Soundstoreen. Olin tätä ennen kokeillut useita eri symbaaleita usealta eri valmistajalta, mm. Zildjianin K-, K Custom, A-, A Custom –sarjat, Paiste 2002 & Sound Formula, Sabian AA, Meinl Byzance jne. Vaikka suurin osa edellä mainituista symbaaleista olivat loistavia yksilöitä ja soittimia, oli tarkoituksenani nyt löytää eri symbaalivalmistajien joukosta valmistaja, jonka periaatteisiin kuuluu aidon asiantuntijuuden ja vakuuttavan yritystaustan lisäksi joustavuus tuotevalikoimassa. Joustavuudella tarkoitan sitä, että kaltaisellani normaalikuluttajallakin olisi myös mahdollisuus tilata mittatilaustuotteita peruskuvaston ulkopuolelta, maalaisjärjen puitteissa.

Monen valmistajan valikoimasta löytyy hienon perussoundin ja –luonteen omaavia sarjoja, mutta jäin välillä kaipaamaan tietystä symbaalista eri kokoa tai eri painoja. Uskoin näiden muutosten täyttävän erilaisten soittotilanteiden luomat tarpeet, kuitenkin liikaa muuttamatta valmistajan kuvailemia, tietyn sarjan keskeisiä soundiominaisuuksia.  Näiden muutosten toteuttaminen ei tuntunut olevan mahdollista, olihan eri valmistajien omat asiantuntijat luoneet tarkoin harkitun valikoiman symbaaleita kuvastamaan tietyn sarjan käyttötarkoitusta, henkeä ja brändiä. Nämä asiantuntijoiden lopputuotteet epäilemättä antavat riittävää pelivaraa useimpiin tilanteisiin, mutta tässä vaiheessa mahdollisuus vaikuttaa lopulliseen tuotteeseen viehätti minua kuitenkin niin paljon, että olin tosissani valmis tutustumaan Turkishin maailmaan.

Turkish Cymbals on yksi monesta turkkilaisesta symbaalivalmistajasta, ja uskon Turkishin jakavan samoja ominaisuuksia näiden muiden valmistajien kanssa, niin tuotteidensa kuin toimintaperiaatteidensa suhteen. Joidenkin Istanbulissa toimivien valmistajien huhutaan jopa työllistävän samoja symbaaliseppiä ns. keikkaluontoisesti, mene ja tiedä… Itse koin Turkishin itselleni hyvänä vaihtoehtona saatavuuden, vaivattoman testausmahdollisuuden ja, suhteessa suurvalmistajien hintoihin, edullisen hintatason vuoksi. Parhaiten edustettuna ollut sarja Soundstoressa oli Classic, jonka mainostetaan ”todennäköisesti muistuttavan” soittajaa vanhoista Zildjianin K-sarjalaisista. Turkish on nimennyt tämän suosituimman sarjansa Classiciksi, muut turkkilaiset symbaalivalmistajat taitavat nimittää samankaltaisia sarjojaan Traditionaliksi.

Classic –sarja on tyypillinen moderni, silti perinteikäs, turkkilainen B20 –pronssinen symbaalisarja. Kauttaaltaan sorvatut, traditional –viimeistellyt symbaalit ovat oivia perussymbaaleita, soundeiltaan yleisesti ottaen ns. jokapaikanhöyliä. Kokoa ja painoa varioimalla sarjan symbaalit voivat taipua jazzista popin kautta raskaaseenkin musiikkiin, kunhan sarjan tasapainoinen ja kenties yllätyksetön perussoundi vain miellyttää soittajan korvaa. Turkish tarjoaa toki myös laajan valikoiman eri musiikkityyleille räätälöityjä symbaalisarjoja omine spesifine soundimaailmoineen, Rock Beatin kirkkaasta leikkaavuudesta ja Vintage Soulin männävuosien kohinasta aina Zephyroksen maanläheiseen, kuivahkoon ulosantiin.

Aloitin tutkimukseni Classic –sarjan Light –mallisista 14” hi-hateista ja Original –mallisesta 21” ridestä. Light –haitsut olivat nimensä mukaisesti ideaalit kevyempään soitantaan. Symbaalit reagoivat herkästi; auki soitettaessa suhinaa ja kohinaa riitti, tippisoundi oli miellyttävän lavea ja olkasoundi lihaisan paksu. Reboundia ja erottelevuutta symbaalit eivät tarjonneet kovinkaan paljoa äänekkäämpiin ja nopeampiin paahtoihin, mutta tässä vaiheessa en niitä kaivannutkaan. Myöhemmin vaihdoin tämän haitsuparin 14” Medium –mallisiin haitsuihin selkeämmän kapulasoundin ja reilumman reboundin perässä. Turkishin painoluokitukset hi-hateissa tuntuvat olevan astetta kevyemmät suurvalmistajien painoluokkiin verrattuna; Medium –paino Turkishilla on siis ”normaalia” Mediumia hieman kevyempi, ja Heavy –malli tuntuu olevan lähinnä medium heavy –osastoa.

Original –mallit ovat medium thin –painoisia, erittäin dynaamisia symbaaleita. Ostamani 21” ride tarjosi ideaalin yhdistelmän riittävän erottelevaa kapulasoundia, tarpeeksi kajahtavaa ja selkeätä kupusoundia, ja toisaalta runsasta, melko helposti syttyvää crashsoundia. Useimmiten en jää kaipaamaan reilumpaa reboundiakaan. Koonsa ansiosta symbaalin ominaisääni on 20” versiota matalampi, eikä laisinkaan kimakka. Tämä symbaali on niin omiaan pop/rock –työjuhdaksi, että olen pitänyt sitä ykkösridenäni tähän päivään asti, ja tästä eteenpäin.

Crash –osastolta olen soittanut thin-, medium thin- ja medium –mallisia symbaaleita kokoluokassa 17”-20”. Soundikehitys on ollut näissä hyvin johdonmukaista: ohuemmat syttyvät uudesta pitäen helposti ja sähäkästi, kun taas paksummat tuntuvat olevan upouusina hieman tukossa, mutta avautuvat parin kuukauden aktiivisoiton jälkeen isosti soiviksi uniikkiyksilöiksi, jotka eivät vaadi liian kovaa käskyä syttyäkseen. Kaikki soittamani yksilöt ovat soineet melko pitkään ja tasapainoisesti, ja kaikki selkeästi huomattavat honottavat yliäänet ovat miedontuneet tai miltei kadonneet kokonaan, mikäli niitä on alun perin ollutkaan.

Peruskuvaston ulkopuolelta tilattuja symbaaleitani on ollut mm. 14” Extra Heavy hi-hat, 20” Heavy ride, ja 22” Original ride, jonka tilasin extra thin –painoisena hyvin kohisevaa fiilistelyä varten. Upea yksilö. Extra Heavy –haitsuilla ja Heavy ridellä hain raskaampaan musiikkiin soveltuvia, tarkasti erottelevia, äänivallien läpi leikkaavia komppityökaluja. Hakemani ominaisuudet tuntuivat menneen hyvin perille Istanbulin mestareille, sillä sain juuri sitä mitä tilasinkin.

Muutaman vuoden ihmettelyn jälkeen nykyiseksi Turkish Classic –kattauksekseni on muodostunut 15” Heavy –haitsut, joiden tuntuma, dynamiikka ja luonnollisesti matalampi ominaissoundi 14” haitsuihin verrattuna tuntuu tällä hetkellä juuri siltä oikealta yhdistelmältä rokkihommiin. Ostin taannoin käytettynä kaksi hieman haljennutta 18” Rock Crashia, joita käytän silloin tällöin äärimmäisen lihavina, kohisevina ja törkyisinä jättihaitsuina. Riden paikalla vaihtelee mainitsemani 21” Original Ride, 22” Original Ride ja reilumpaa reboundia haettaessa 22” Medium Ride. Crasheina on jo pidemmän aikaa pitänyt paikkaa 18” ja 20” Medium Crashit, tosin myös 20” Dark Crash löytää tiensä välillä settiin tummempaa soundia hakiessa.

Kaiken kaikkiaan Turkish Classic pitää varsin hyvin puolensa sarjassaan. Mikäli haet laadukasta ja monikäyttöistä äänimaailmaa symbaaliosastoosi, voivat nämä symbaalit hyvinkin olla etsimäsi ratkaisu.

kuva

Kirjoittaja on pitkäaikainen kanta-asiakas ja aktiivisoittaja. Tule käymään putiikilla tutustumassa Turkishin maailmaan. Autamme sinua löytämään omiin tarpeisiisi sopivan kokoonpanon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s